Uusi vuosi vaihtui ja raketit ammuttiin. Tosin meillä ei itsellä ollut raketteja, vaan ihasteltiin naapureiden raketteja. Jätimme raketit ostamatta, koska emme tienneet miten Remu niihin suhtautuisi. Olimme kutsuneet Hippu-Nuppula väen kyllän eli koiria oli sitten kolmin kappalein vastaanottamassa uutta vuotta. Ja iloksemme uusivuosi sujui hyvin. Remu haukahteli kuuden maissa raketeille sisällä, mutta mitään suurempaa paniikkia ei saatu aikaan. Sitten kun koirakaverit saapuivat kylään, ei raketteja pajon enää muistettukaan. Myöhemmin, kun vieraat olivat lähteneet, kävimme pihalla vähän tassuttelemassa ja seuraamassa raketteja. Remu ei niistä ollut millänsäkään, vaan olisi lähtenyt niiden perään taivaalle, jos vain tassuissa olisi ollut tarpeeksi virtaa. Sädetikkukin jaksoi kiinnostaa vähän liiankin kanssa. Hyvin siis meni, yksi stressi vähemmän.

Muutama päivä sitten olimme kumpainenkin aamuvuorossa ja Remu siis yksin kotona. Ja mikäs näky meitä odottikaan, kun tulimme kotiin:





Mitäs sitä turhaan huutamaan, tapahtunut mikä tapahtunut. Olisko tuossa Remussa sen verran fiksun vikaa, että on kuullut, mitä ollaan puhuttu ja suunniteltu Mikon kans? Muut näkee ja kuulee myöhemmin. Onneksi Remu ei oo vielä puhumaan oppinu, muuten kaikki salaisuudet tulis julki.

Kovien pakkasten yllyttämänä käytiin ostamassa Remulle talvitakki. Tai manttelihan tuo on, eikä takki. Remulla on omat käsityksensä siitä, onko tuo mantteli tarpeellinen vai ei. Takajalkojen lenkit oli ainakin liikaa herralle ja nyt ollaankin kovilla pakkasilla lenkkeilty ilman jalkaremmejä. Ensimmäisellä lenkillä Remu yritti syöksähdellä hankeen ja niin saada manttelia pois päältä. Lopulta Remu antoi periksi, eikä enää myöhemmin ole yrittänyt uudestaan. Tässä muutama kuva manttelista:





Näin kun alkaa ajatella ja kertaa näitä tapahtumia, niin Remulla on ollut kyllä alkuvuosi yhtä "nöyryytystä". Ensin tuo mantteli ja sitten vielä jälleen kerran ne sukat! Käytimme Remua vuosirokotuksilla ja samalla näytimme lääkärille Remun polkuanturoita, joissa on halkeamia. Remu ei niitä valita, mutta halkeamat ovat aika pahan näköisiä. Lääkäri sanoi, että mikäli ne eivät varsinaisesti Remua haittaa, niin niille ei tarvi tehdä mitään. Ovat kuulemma hyvin yleisiä (etenkin vilkkailla roduilla) näin kun on tullut lunta ja hanki rikkoo tassuja. Suositteli kumminkin laittamaan tassuihin rasvaa. Helosaniahan meillä on jo valmiiksi varastossa viime kesän jäljiltä ja tuubi otettiin siis uudelleen esille - niin ja sukat myös! Sukat ovat pääasiassa suojamaan meidän huushollia rasvaläikiltä. Remu antaa hienosti laittaa rasvaa ja sukat jalkaan, mutta käveleminen sukilla on vähän hankalaa. Kauaa emme ole sukkia pitäneet, anturat ovat sen verran kuivat, että imevät rasvan aika nopeasti. Muutamana iltana ollaan nyt laitettu ja hyvin on toiminu.

Laittelen taas kuulumisia jahka ehditään. Tiedossa olisi ainakin näyttelykoulutusta (kiitos Taina tieosta!) ja niihin näyttelyihin valmistautumista. Tokoakin pitäisi taas vähän muistella, on vähän päässyt jäämään.. Mutta näihin tunnelmiin... Moro!