No niin. Antibiootit on syöty ja ravinnelisää nieleskellään jo kohtuullisella taidokkuudella. Tassuissa on edelleen vekit, mutta eivät näytä Remua kiusaavan.

Hieman laiskistunut tuo meidän tokoilu tässä talven aikana ja otinkin tässä muutama päivä sitten pienen spurtin taas siihenkin lajiin. Ja yllätyin suuresti, miten hyvin Remu vielä muistaa kaikkea. Ja motivaatiota löytyi taas ihan toiseen malliin kuin syksyllä. Olisiko murkku hellittämässä? Noh, taitaa olla toiveajattelua! Perusasento, maahan meno ja paikallaan makuu meni todella hyvin. Seuruutakin otettiin vähän ja sekin meni jollakin lailla. Remu tulee hieman jäljessä, enkä oikein tiedä millä sen saisi kohdilleen.

Lisäksi olimme tänään näyttelytreeneissä Kauhajoella. Kyllä, Kauhajoelle asti lähdimme treenaamaan, mutta kyllä kannatti lähteä! Saatiin tosi paljon hyviä neuvoja ja eihän sitä toisten koirien antamaa häiriötä tule koskaan liikaa! Aluksi tietysti Remu oli valloittava oma itsenä eikä meinnannut karvansa sisällä pysyä, olihan paikalla paljon ISOMPIA koiria kuin hän. Kouluttaja kävi antamassa muutaman vinkin siihenkin ja kas, Remu oli kuin herramme enkeli (nyt ehkä katselen Remua vaaleanpunaisten lasien läpi). 

Treenasimme kävelyä niin ringissä kuin myös edestakaisin ja kolmiossa. Lisäksi treenasimme parikävelyä myös niin, että koirat olivat vierekkäin. Sekin meni hienosti, vaikka mulla oli omat epäilykeni. Lisäksi treenattiin asentoa niin maassa kuin myös pöydällä. "Tuomari" kopeloi pitkään ja hartaasti ja Remu otti tämän kaiken vastaan hyvin. Lisäksi tuomari mittasi Remun eikä tässäkään ollu ongelmia.

Ehkä menemme ensi kerrallakin. Saisi tuolle jäärälle kaaliin, miten tuollaisissa tilanteissa käyttäydytään. Nyt ainakin tuli hyvä kokemus. Taisi olla rankka myös, tuossa tuo pastori makaa silmät ummessa vieressä tyytyväisenä.